Töppöspostaukseen tuli pyyntö kirjoittaa enemmän kantoliinailusta, joten tässä tulee - kansainvälisen kantoliinaviikon (7.-13.10.) kunniaksi! Tämä on sitten liinailua vasta vähän aikaa harrastaneen kirjoittama, joten... :D
Meillä kantoliinan käyttö aloitettiin muistaakseni vauvan ollessa pari viikkoa vanha. Alkuun käytössä oli trikoinen Hug-a-Bub. Trikooliinaa käyttäessä sidontoja on periaatteessa vain yksi: kietaisuristi II. Sidonta on helppo oppia. Itse tein sen huomion, että liinaa valmiiksi sidottaessa ei tarvitse juurikaan jättää ylimääräistä tilaa vauvalle, vaan liina venyy juuri sopivasti sitten kun vauvan pujottelee kyytiin. Näin sidonta on napakasti ja kantajan hartiat ja selkä rasittuu vähemmän.
Trikooliina ei kuitenkaan ole kauhean pitkäaikainen kumppani, joten jos haluaa pärjätä vain yhdellä liinalla, kannattaa hankkia suoraan kudottu liina.
Trikooliina alkoi tuntua raskaalta ja kesällä se oli tukalan kuuma. Hankin Ellevilin puuvillaisen Zara Orchid -liinan Olipa ihan erilainen kantotuntuma, paljon jämäkämpi kuin trikoisella liinalla! Silti liina oli mukavan ohut ja helppo sitoa. Tämä liina oli 7-kokoinen, eli 5,2 metrinen. Sillä pitäisi saada tehtyä kaikki sidonnat. Tällä liinalla suosikkisidontani on tällä hetkellä kietaisuristi. Tämä on hieman kätevämpi kuin trikooliinalla tehtävä kietaisuristi kakkonen, koska tämä kiristellään sopivaksi sen jälkeen, kun vauva on jo kyydissä.
Joihinkin siontoihin tuo 7-koko tuntui turhan pitkältä, joten hankin Tori.fi:stä edullisesti vitoskoon (4,2m) Ellevill Jade Candyn. Sekin 100% puuvillaa ja mukava käyttää. Tykkään tehdä tällä liinalla ainakin masureppu-sidonnan ja luulen, että tällä on hyvä tehdä myös selän puolelle sidontoja, kunhan se aika koittaa.
Lisäksi liinakokoelmasta löytyy raskausaikana Huuto.netistä huudettu punainen Hoppedizin liina, mutta se on pehmittelyistä ja muusta huolimatta omaan makuun liian paksu ja kankea. Ehkä se toimii sitten, kun tarvii tukevampaa liinaa.
Muista kantovälineistä sen verran, että rintareppua en suosittele kenellekään. Siinä vauva joutuu olemaan tosi epäergonomisessa asennossa. Sen sijaan kantoreppua (Esim. Ergo, Manduca, Tula....) suosittelen, jos liinaa ei jaksa alkaa sitomaan. Meiltä löytyy Ergo, tosin se odottelee vielä hetken vauvan kasvamista. Alla vertaileva kuva rintarepusta (vas.) ja kantorepusta (oik.).
Ergonomisten kantovälineiden on todettu vaikuttavan positiivisesti mm. lonkkien kehitykseen. Kannettu lapsi saa runsaasti stimulaatiota liikeaistille ja se on hyväksi lapsen motoriselle kehitykselle. Lasta ei voi myöskään hemmotella pilalle jatkuvallakaan kantamisella :)
Kantamisella on monia muitakin positiivisia vaikutuksia. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen esim. seuraavia kirjoja: Evelin Kirkilionis: Lapsi kaipaa kantamista tai Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus. Netistä aiheesta voi lukea esim. tästä kiintymyysvanhemmuuden oppaasta s. 75 alkaen. Netistä löytyy muitakin hyviä kantoliinoihin keskittyviä sivustoja. Facebookissakin niitä on monta ja sieltä saa aina apua, kun vaan kysyy :) Jos nyt haluaa jotain vinkkejä, niin Facebookissa on ainakin Kantoliinat ja kantoreput - kysy ja keskustele ja Kantovälinekirppis.
Kantamisella on monia muitakin positiivisia vaikutuksia. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen esim. seuraavia kirjoja: Evelin Kirkilionis: Lapsi kaipaa kantamista tai Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus. Netistä aiheesta voi lukea esim. tästä kiintymyysvanhemmuuden oppaasta s. 75 alkaen. Netistä löytyy muitakin hyviä kantoliinoihin keskittyviä sivustoja. Facebookissakin niitä on monta ja sieltä saa aina apua, kun vaan kysyy :) Jos nyt haluaa jotain vinkkejä, niin Facebookissa on ainakin Kantoliinat ja kantoreput - kysy ja keskustele ja Kantovälinekirppis.
Voin kirjoitella aiheesta joskus myöhemmin lisää, jos teitä kiinnostaa :) Tähän mennessä meillä on siis kannettu vain etupuolella. Lonkkasidontoja voisi opetella ja jossain vaiheessa siirrytään kantamaan selän puolella.
Löytyykö lukijoista kantoliinaharrastajia? Saa jättää kommenttia ja kertoa omasta liinailusta :) (Saa ja PITÄÄ myös kommentoida, jos olen kirjoittanut jotain ihan väärin!) Saa myös kertoa parhaat vinkit, miten suojautua pukluilta! :D
Löytyykö lukijoista kantoliinaharrastajia? Saa jättää kommenttia ja kertoa omasta liinailusta :) (Saa ja PITÄÄ myös kommentoida, jos olen kirjoittanut jotain ihan väärin!) Saa myös kertoa parhaat vinkit, miten suojautua pukluilta! :D
Kiva että teillä sujuu liinan käyttö :) Mä kannoin pääsääntöisesti trikoisella ja repulla ja reilu puolivuotiaan kanssa aloin harjoitella selkäsidontoja kudotulla. Edessä en saanut kudottua toimimaan, nykyään kyllä saan. Mutta lapsen ollessa vauva pisti niin kovasti vatsaan sitomista että reppu oli helpompi. reppuna meillä on ollut tula ja wompat on kanssa hyvä. Liinoja on käynyt useita, niitä oon vaihdellut koska kaikki ei ole ollut hyviä. Nykyään 1v 9kk lapsi käy edelleen viikottain kyydissä ja nykyään on menossa vaihe että päikkäreille ei äidin kanssa nukahdeta kuin reppuun :) Veikkaan että kantoaikaa on meillä vielä paljon jäljellä
VastaaPoistaMeillä kannetaan Manducalla =) Aivan mahtava vekotin. En oo saanu aikaseks ottaa liinoista riittävästi selvää, että olisin raaskinu ostaa ja kokeilla... Kantoväline on ollu siinäkin pelastus, että hampaita tehdessä kun nukahtaminen on ollu meillä tosi vaikeeta, mutta siihen on saatu nukahtamaan aina, siirretty sitten sänkyyn jatkamaan.
VastaaPoistaMeillä vauvat ovat liikkuneet lähes pelkästään liinassa. Myös mies on kantanut, vaikkakin useammin minä. Liinailua on jatkettu ihan taaperoikään asti, sillä liina on oivallinen väline myös muutaman vuoden ikäisen uhmapesän rauhoittamiseen ;) Kolmatta kannoin surullisen vähän, koska siinä vaiheessa oma kroppa alkoi pettää niin etten vauva-ajan jälkeen pystynyt pitkiä aikoja kantamaan.Liinailusta tuli hyvin satunnaista, mikä on minusta kauhean surullista. Olisin halunnut kantaa tätä viimeistäkin, koska olen todella nauttinut kantamisesta, ja mikä parasta, niin ovat lapsetkin. Onnea teidän liinailu-urallenne, hyvän tien olet valinnut!
VastaaPoistaMeillä käytettiin alkuun lainattua trikoista liinaa ja sitten on hankittu pikku hiljaa muita kantovälineitä: 7-kokoinen pellavaliina, Manduca-reppu, rengasliina ja viimeisimpänä lyhyempi puuvillaliina. Reppua lukuunottamatta kaikki on ostettu käytettynä. Alkuun vauva viihtyi ainoastaan pystyasennossa ja liikkeessä, joten liina oli todella tarpeellinen. Trikoinen oli helppo sitoa ja mukava päällä. Nykyään kannan vuoden ikäistä lähinnä lonkalla (rengasliinalla) tai selässä (repulla tai puuvillaliinalla), kun lyhyenä ihmisenä lapsi on jo pitkään tuntunut liian isolta edessä kannettavaksi. Pisin liina on jäänyt varsinkin alun jälkeen aika vähälle käytölle, kun on oikeastaan vähän liian pitkä osaamiini sidontoihin ja selkäpuolelle en oppinut sen kanssa laittamaan. Rengasliina on kiva lyhyillä matkoilla tai pikapyrähdyksillä, mutta vaatii vähän harjoittelua. Kovin pitkään sillä ei ole kiva kantaa, koska paino tulee vain toiselle olalle. Reppu on yleensä käytössä kaupungilla, ulkoillessa ja muutenkin reissun päällä ja sen kanssa oli kiva opetella selkäpuolella kantamista. Mies on kantanut ainoastaan trikooliinalla ja repulla, nykyään kuitenkin aika vähän. Manduca ei varsinkaan selässä kantaessa tunnu hänestä oikein hyvältä, joten olemme harkinneet toisenkin repun hankkimista. Auttaisi siihenkin, ettei tarvitsisi aina olla muuttamassa säätöjä kantajan mukaan.
VastaaPoistaVaikka kantovälineitä löytyykin useampia, ei meillä varsinkaan tuon isomman kanssa mitään himokantajia olla. Välillä kannetaan enemmän, välillä käytetään rattaita. Osaan kudotulle liinalle vain kaksi sidontaa: yhden eteen ja yhden taakse (+ yhden teoriassa, mutta käytännössä en ole saanut sitä toimimaan).
Talvea kohti mentäessä mietityttää, miten kantamisen käy. Pienen edessä kannettavan kanssa pärjättiin kantoliivilla ja isommilla talvitakeilla. Kantotakkia ei kuitenkaan ole, ja mitä olen lukenut, niin eivät nekään kaikki ole kovin helppoja selkäsidonnoissa. Liukas toppahaalari taas vaikeuttaa sidonnan tekemistä. No, saas nähdä. Talvella ulkona kantamiseen suosittelen muuten ehdottomasti liukuesteitä kenkiin. Kun vauva vielä edessä kannettuna vaikeuttaa näkemistä, niin yhtään liukkaalla kelillä kulkeminen käy vähän liian jännittäväksi ilman niitä.
Mukavaa, että kirjoitetaan liinailusta. Itse kantelin ainokaistani ensimmäiset kaksi vuotta niin, että rattaita käytettiin vissin vain pahimpina talvikuukausina kun ei liina taipunut toppatakkien kanssa. Pikkukaupungissamme olimme melkoinen näky neidin keikkuessa liinassa lonkallani mansikkapipo päässä ja pääkallotutti tukevasti suussa....
VastaaPoistaOlipa kiva kuulla teidän liinailukokemuksista! Mun täytyy tehdä tähän kohta joku jatko-osa... Ai mikä kasvanut liinapino.... :D
VastaaPoista