Se on asusteista kiinni - It's all about the Accessories

Yhtä joululahjaa en olekaan vielä esitellyt.... Lukijat ehkä tietävät, että mulla ja ompelukoneella on ollut viha-rakkaussuhde. Periaatteessa ompeleminen on ihan mukavaa, mutta jos ompelukone ei tee yhteistyötä, menee hermot. En myöskään tykkää piirtää kaavoja, leikellä (isoja) kankaita, käyttää nuppineuloja tai muuta, mutta ei puhuta siitä nyt.

Mummoni antoi mulle lahjaksi ompelukoneen. En oikein tiennyt, mitä ajatella. Mun olis pakko ommella nyt! Eilen rohkeana tyttönä sitten kaivelin manuaalin esille. Oli nimittäin pakko, kun en tällä koneella osannut edes lankaa puolata. Jouduin myös etsimään ohjeita siihen, miten etuluukun (sen missä ne tarvikkeet on) saa auki, mutta ei manuaali siihen vastannut. Pienen äherryksen jälkeen se aukesi. Iltapäivällä jo öljysin konetta. :)

Sain eilisen aikana ommeltua yhdet verhot valmiiksi, suojahupun ompelukoneelle ja yhden puikkopussin. Ja voin sanoa, että oli ihan mukavaa! Jos siis ei oteta huomioon sitä ärsytystä, jota toivat esim. kissankarvat kankaissa. Kiitos siis mummolle ompelukoneesta, kyllä meistä vielä joku päivä kaverit tulee! Täytyy vain opiskella hieman erilaisista tikeistä ym asetuksista. Vaikka ei tuossa paljoa hienouksia onneksi ole, ihan peruskone. Brother Js-23. Olen saanut ensimmäisen veljen (brother).

Jos joku nyt miettii tuota otsikkoa, että miten niin kaikki on kiinni asusteista, niin selventäkööt seuraavat kuvat asiaa.

Niin. Ihmekö tuo, jos se ompelu oli niin helppoa. Olin huolellisesti varustautunut! 

Sormet syyhyä, pitäisi päästä ompelemaan lisää! Mistähän aloittelijan on hyvä aloittaa? Ehkäpä jostain, missä ei tarvitse ommella vetoketjuja tai vuoria... Ehdotuksia saa jättää kommenttiboksiin. :)