Siis voiko olla trikookuteesta virkkaaminen niin tuskaista! Virkkuukoukku natisee ja tekijällä on kädessä rakko ehkä kymmenen pylvään jälkeen. Onko mulla väärä tekniikka, vai onko kude vain vääränlaista (liian paksua tms)? Olisko sittenkin pitänyt silloin ostaa sitä ohjeessakin mainittua ontelokudetta? Lisäksi tuosta matosta on tulossa aivan hirveä näköinen. Tällä hetkellä se ei miellytä silmää ollenkaan. Ja kauhean paksukin siitä tulee.
Ei kukaan siis tekisi mitään n. kolmella kilolla tumman harmaata trikookudetta. Se on nimittäin kohta ongelmajätettä.
Neuleet sen sijaan edistyy mukavasti, ne ei tuota yhtä paljon tuskaa :) Kävin kirjastossa lainamassa pari värjäyskirjaa, mutta ne tuottivat pettymyksen. En halua tehdä mitään kääpäpaperia?
Pari päivää vapaata. Josko ompelisi jotain!
Onhan sulla tarpeeksi iso virkkuukoukku? Itse taisin virkata kympillä. Kun virkkaa tarpeeksi löysää, sen ei pitäisi natista :)
VastaaPoistaJa ote koukusta pitää olla ronskimpi, ei kannata yrittää tavallisella otteella, vaan pitää kiinni koukun päältä, vähän niinkuin lapset pitää kynää ennenkuin oppii oikean otteen...
Älä toki luovuta. Itse olen tehnyt neljän vuoden aikana monta sataa koria trikookuteesta. Monta rakkoa on käsissä ollut ja välillä olkapäästä hermo pinteessä niin että on nukuttava käsi sängyn reunan yli roikkuen. Mutta kivaa on silti ja kaikkeen tottuu. Nyt sattuu enää vähemmän. Paljon riippuu kuteesta, toista on ihana virkata, toinen taas narisee ja kolmas ei onnistu ollenkaan. Kokeile toisenlaista, kunnes löydät sopivan. Jos kiinnostaa käy katsomassa kotisivujani www.pellavasydan.fi ja blogikin minulla on.
VastaaPoistaVähän tutulta kuulostaa. Aloitin maton virkkuun keväällä, ja kyllä, ihan tavan trikookuteesta. Tuotos oli paksua ja malli huono, joten tuolla ne kuteet nyt odottelevat aikaa parempaa...
VastaaPoistaJEE, toinen oululainen! :) On aina kiva törmätä muihinkin pohjoisemman alueen bloggaajiin, kun tuntuu, että kaikki ovat tuolta etelemmästä :) toinen jee tuli, kun olen ehkä vihdoin saanut taas intoa neulomiseen ja virkkaamiseen. Lainasin kirjastosta pari opustakin ja selaisin niitä kuola valuen "tuon, tuon, tuon ja tuon teen heti syksyllä kun ilmat viilenee!" Saa nähdä mitkä lopulta siirtyy toteutukseen :)
VastaaPoistaLaura: Koukku on 10mm paksu. Hirveä halko siis :D Ja vaikka kuinka löysää tekisi, on hartiat parin minuutin päästä ihan jumissa ja kädessä alkava rakkula... Ja siltikin se natisee ;D
VastaaPoistaPellavasydän: Kiitos kannustavasta kommentista! Ehkä vielä joskus saan sen käytettyä.... Vaikka sitten niin, että leikkaan sen halki = ohuempaa kudetta. :)
Maikki: Eikö olekin hämmentävää nähdä esim. jossain blogissa, miten joku on ONNISTUNUT maton virkkaamisessa! Varsinkin, jos siinä sanotaan, että "tämäpä oli kiva projekti, teenpä heti toisen!"
Madam B.C. Jeeeeee! :D Aloita jostain pienestä, joka valmistuu nopeasti. Onnistumisen ilosta saa sitten voimaa tehdä kaikkea kivaa lisää! :)
En enää tiedä mitä kautta eksyin tänne blogiisi, mutta täällä nyt ollaan ja tykkään kovasti!!
VastaaPoistaEtenkin silmään sattui tuo Kisu.. Me hankittiin vuonna 2000 Hesy:ltä kissa joka oli myös mustavalkoinen. Ja huonon mielikuvituksen tuotteena annettiin sille nimeksi Kisu :) Helmikuussa Kisu lähti kissojen taivaaseen...
Tiedän tunteen! Itsekin yritin virkata mattoa trikookuteesta alkuvuonna ja painin täysin samojen ongelmien kanssa vaikka oli iso koukku ja yritin vaihdella tekniikkaa. Peukalo otti nokkiinsa ja kipeytyi eikä enää parantunut entiselleen. Nyt peukku on leikattu mutta virkkuukoukkuun ja trikookuteeseen en enää koske. Jäi matto saamatta... Miten se onkin muille niin paljon helpompaa..
VastaaPoistaItse olen todennut sen barbaarisen nyrkkiotteen parhaaksi matonkuteen kanssa. En ole koskaan virkkaillut ontelokuteesta - voi olla, että siitä virkkaaminen on helpompaa.. Kerran aloitin mattoa, eikä siitä muuta tullut kuin jättiläisen lierihattu! :D Olis varmaan pitänyt katsoa jotain ohjetta. Purin koko homman ja laitoin kerät odottamaan tulevaisuutta... siellä ne on vieläkin.
VastaaPoistaTsemppiä projektiin! :)
Minäkin suosittelen isoa virkkuukoukkua ja ohuita puuvillakäsineitä.
VastaaPoistaMattoprojektiin en osaa antaa vinekkjä, itse en ole eläessäni virkannut mattoa (ja luulen, etten tule virkkaamaankaan;)).
VastaaPoistaMutta kiva blogin löysin:) Jäin heti lukijaksesi.
Mukavaa kesää!
Pirjo: Kisulla on näköjään monta ihan samannäköistä ja samannnimistä kaimaa :)
VastaaPoistaUlma: Hui! Täytyy näköjään miettiä, uskallanko edes jatkaa tuota projektia...
Saara: Nyrkkiote oli käytössä :D
Enkulin käsityöt: Hansikkaat voisikin olla hyvä idea!
Lila: Tervetuloa lukijaksi! Mukavaa kesää sinullekin :)